Lasse Heikkilän Missa Concordiae julistaa sovintoa

Alun perin 1993 julkaistu Missa Concordiae – Sovinnon messu on Lasse Heikkilän mestariteos, jonka päivitetty versio soi upeasti Keuruulla konferenssin juhlateltassa. Heikkilä muistutti Raamatun sanasta, jossa sanotaan: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus." Keskinäinen rakkaus taas edellyttää sovintoa ja rauhaa niin Jumalan kanssa kuin ihmistenkin välille.

Missa.jpg

Sovinnon messun uudistettu versio on värikäs musikaali, jossa soittajat, laulajat ja tanssijat muodostavat upean kokonaisuuden. Messussa käsitellään monipuolisesti sovinnon teemaa draaman ja musiikin keinoin. Oikeassa olevat ”tosiuskovaiset” hylkäävät kyselevän kanssamatkaajan ja he ovat valmiita tuomitsemaan toisinajattelijat. ”Me oomme oikeessa, ne muut on väärässä…” oli selkeä ja itsevarma viesti. Kuplapussien poksauttelu johdatti meitä ajattelemaan omia piilossa olevia heikkouksia, joita näkyi löytyvän myös oikeassa olevan ”tosiuskovaisen” raamattulaukustakin. Outoja voimia -kappaleen aikana laulajat esittivät melkoista performanssia, joka kuvasi ihmisessä olevaa sisäistä ristiriitaa. Tärkeimmäksi sanomaksi nousi kuitenkin anteeksianto ja sovinto, joka yhdistää meitä keskenämme.

 Lasse Heikkilä juonsi sovinnon messun

Lasse Heikkilä juonsi sovinnon messun

Messun saarnassa Pekka Havupalo otti käteensä kiven, jota hän käytti vertauskuvana kovasta, kylmästä ja tunteettomasta ihmismielestä. Tällainen kivi kohti heitettynä saa aikaan kipua, tuskaa ja jopa kuolemaa. Havupalo totesi, että olemme todella herkkiä heittämään toisiamme kivillä, jotka tässä yhteydessä ovat kovia ja kylmiä sanoja. Varsinkin somessa lentelee tiuhaan ”kiviä”, joita heitämme ajattelematta, miten tuhoisia ne ovat. Havupalo toi esille, että meille on luontaisesti helpompi heitellä kiviä, kuin pohtia sitä, että miksi niitä heittelemme. Tämä johtuu monesti siitä, että me emme tunne itseämme. Jeesus sanoi, että joka teistä on synnitön, hän heittäköön ensimmäisen kiven. Kun tuomitsijat menivät itseensä, niin jokainen laski kiven maahan. Ei ollut varaa heitellä kiviä, kun oli ensin tutkinut omaa sisintään. Havupalo rohkaisi rukoilemaan, että Pyhä Henki paljastaisi meille meidän tilamme ja vapauttaisi anteeksiannon ja sovinnon kautta meidät rakastamaan Jumalaa ja toisiamme.

Teksti: Jyrki Alanko   Kuvat: Jani Alanko

Jani Alanko